Naantali on osa sitä yhteistä eurooppalaista historiaa, johon koko kulttuuriperimämme rakentuu. Kaupunki on perustettu luostarin kylkeen ja näin saanut kosketuksen läntiseen sivistykseen. Vuosisatojen hiljaiselon jälkeen Naantalista tuli Venäjän vallan alaisuudessa tunnettu kylpyläkaupunki. Kuitenkin vasta itsenäistyminen ja Suomen omaehtoinen teollistamispolitiikka loivat nykyisen elinkeinopohjan. Tämä hyvien ja huonojen aikojen vuoristorata on ominainen kaikille vanhoille ja vahvasti persoonallisille kaupungeille. Ja aikahan kulkee kuin purjehdus: Tuulille emme voi mitään, mutta purjeet ja navigointi ovat omissa käsissämme.

Sodan aikana löydetty syväväylä toi Naantaliin polttoaineiden keskusvaraston, sittemmin Nesteen. Öljyn jalostaminen, IVO:n voimalaitokset ja Valtion Viljavaraston viljasiilot olivat valtion teollistamispolitiikan apuja Naantalille. Teollisuuden tuoma taloudellinen menestys oli huikeaa ja tässä huumassa oli luonnollisesti suurena vaarana, että kaavaltaan keskiaikainen kaupunki jää jalkoihin. Onneksi vanha Naantali säästyi 1960- luvun uudistuksilta ja nyt te naantalilaiset voitte taas ylpeillä Suomen johtavan matkailu- ja kesäkaupungin tittelillä.

Hyvät naantalilaiset,

Naantalissa on alhainen veroprosentti. Palvelunne ovat pääosin korkealaatuisia ja kaupungin nettovelka pienenee entisestään. Pyydän teitä kuitenkin osallistumaan ajatusleikkiin: Kuvitelkaa millainen hieno kaupunkinne olisi ilman suotuisia suhdanteita tai valtion harjoittamaa teollisuuspolitiikkaa? Onko menestys tai hyvinvointi ylipäätään pelkästään omissa käsissämme? Mielestäni vastaus on itsestään selvä: Ei ole, yksin voimamme harvoin riittävät.

Monet Naantalin aikanaan tekemät investoinnit kaupungin kehittämiseksi ovat toki osoittautuneet onnistuneiksi päätöksiksi. Naantalin nykyisten päättäjien on kuitenkin vaalittava komeaa perintöään tietoisina historiastaan. On pidettävä mielessä, että paikalleen ei saa jäädä, eikä omia saavutuksia ihastella. Menestyksen hedelmistä saa ja pitää nauttia, mutta vasta silloin olemme todella onnistuneet, kun voimavaroiltaan vähäisimmätkin tuntevat kuuluvansa joukkoon ja myös menestyjät haluavat muistaa mistä ovat lähtöisin.

***

SDP:n ja Keskustan uusi hallitusyhteistyö on vasta toista vuotta vanha. Sille ei vielä voi nimetä merkkipäivää eikä sen saavutuksista kannata koota luetteloa. Hallituksen talouspolitiikka ansaitsee kuitenkin väliarvion.

Eurooppalaisissa – siis Euroopan Unionin – puitteissa hallituksen finanssipolitiikka saa varmasti ansaitsemaansa arvostusta. Kuluvan vuoden talouskasvu noussee lähelle kolmea prosenttia ja ensi vuonnakin Suomi kuuluu kasvulla mitattuna kärkijoukkoon. Eikä saavutuksia voi edes lukea toimintaympäristön helppouden seuraukseksi: Euroalueen pääsy maailmantalouden kasvun imuun on viivästynyt mm. euron kurssikehityksen vuoksi. Suomen talouskasvun perustekijä vuonna 2004 on ollut kotimainen kulutuskysyntä, joka sai ratkaisevasti vauhtia viime kevään verokevennyksistä. Ansiotulojen verotuksen keventäminen noin 800 miljoonalla eurolla ja Suomen alkoholiverotuksen sopeuttaminen tuontirajoitusten purkuun lisäsivät yleistä ostovoimaa tuntuvasti.

Merkittävästä veronkevennyksestä huolimatta valtiontalouteen on jätetty pelivaraa. Siinäkin suhteessa Suomi kelpaa esimerkiksi: sekä kuluvan että ensi vuoden budjetti ovat lähellä tasapainoa. Siinäkin tapauksessa, että ensi vuonna päädyttäisiin tuntuviin veronkevennyksiin ja menonlisäyksiin, ei Suomea voi verrata talous- ja rahaliittoon sovitusta budjettikurista kerta toisensa jälkeen irtoaviin suuriin euromaihin. Finanssipolitiikkaa kelpaa tarkastella minkä taloustieteen oppisuunnan näkökulmasta tahansa.

Julkisten menojen hallinnassa on oikein ja taitavasti käytetty hallitusohjelmaa. Siihen on kirjattu lisäpanostuksia, jotka ovat riittäviä osoittamaan, että hallitus on vahvasti sitoutunut kaikkien väestöryhmien aseman parantamiseen – myös niiden, joita veronkevennykset eivät tavoita. Toisaalta mitään tulonsiirtojen huutokauppaa ei ole päästetty käyntiin. Hallitusohjelman mukaista menokehystä kunnioitetaan.

***

Tulevan talouspolitiikkansa linjan hallitus on tunnetusti sitonut työmarkkinaratkaisuun. Hallitus pyrkii edesauttamaan työmarkkinoiden keskusjärjestöjen ilmaiseman tahdon mukaisesti kattavan, laajan ja maltillisen tuloratkaisun syntymistä. Sitoutuminen tulopolitiikkaan – jossakin muodossa – on harkittu riski. Se on hyvin harkittu vastaus talouden haasteisiin ja uhkakuviin.

Mahdolliset uhkakuvat tulevasta talouskehityksestä voi jakaa kahteen: Toisaalta kansainvälisen kasvun jatkuminen voi käynnistää nousevien kustannusten kierteen, joka syö Suomen kilpailukyvyn. Toisaalta kansainvälisen talouden kasvu voi pysähtyä Yhdysvaltain vajeiden aiheuttamiin ongelmiin tai Kiinan kuumana käyvän talouden kovaan mahalaskuun tai näiden yhdistelmään. Kiinan merkitystä ei tule muuten vähätellä, vaikka se onkin vielä keskiraskasta sarjaa: Siihen liittyy paljon odotuksia, joiden toivoisi tulevan lunastetuiksi.

Molemmissa uhkakuvissa tarvitaan yhdistelmää tulo- ja veroratkaisuista. Kustannuskehityksen hallinta ei suomalaisessa sopimusyhteiskunnassa onnistu muuten kuin työmarkkinayhteistyöllä. Ja toisaalta: Kansainvälisen vetoavun mahdollisesti heiketessä on julkisessa taloudessa oltava pelivaraa, jota taas ei synny, mikäli palkkaratkaisut heikentävät julkisen talouden tilaa ja tuovat toimintaympäristöömme epävakautta.

Kunnille on tulossa prosentin korotus valtionosuuksiin. Näitä rahoja ei sovi tuhlata tehottomaan byrokratiaan, vaan ne on käytettävä harkiten kuntalaisten hyväksi. Seutukunnallinen yhteistyö ja palveluntuotannon entisestään tehostaminen ovat vastauksia väestön ikääntymisen ja niin sanotun Kiina-ilmiön mukanaan tuomiin haasteisiin. Näihin nykypäivän haasteisiin olen huomannut Naantalin sosialidemokraattien tarttuvan samalla ponnella kuin aikaisemmillakin vuosikymmenillä. Myös nuoret on saatava mukaan kunnalliseen demokratiaan rakentamaan omasta kotikaupungistaan itsensä näköistä paikka elää. Tässäkin Naantalin Työväenyhdistys on onnistunut rakentamalla itselleen toimivat ja interaktiiviset kotisivut, jotka helpottavat niin vanhan kuin nuoren perehtymistä valtuuston ajankohtaisiin kysymyksiin.
***

Naantalissa työväenyhdistyksellä on pitkät perinteet kaupungin urheilu- ja kulttuurielämän rikastuttajana. Työväenyhdistyksen jo 1908 rakentama talo toimi niin voimistelusalina kuin työväen musiikki- ja teatteriharrastusten näyttämönä. Siitä huolimatta, että syvästi kummeksun yhdistyksen päätöstä vuodelta 1906 kieltää työväen uimaseuran perustaminen, voimme iloisesti todeta Naantalin Tovereiden tarjonneen vuodesta 1920 lähtien harrastusmahdollisuuksia porvarillisen Naantalin ei-porvarillisten perheiden lapsille. Yhdistyksen torvisoittokunnan torvetkin olivat kateissa vuosikymmeniä, mutta oikeuden lopulta voittaessa suojeluskunnan aikoinaan takavarikoimat torvet saatiin takaisin.

1900-luvun alkuvuosikymmeninä kansalaissodan jälkeisissä tunnelmissa toiminta oli vaikeaa. Jäseniä oli vähän ja valtuutettujakin vuosikymmeniä vain muutamia. Veroäyrillä painotettu äänioikeus vaikeutti naantalilaisen vähäväkisemmän kansan mahdollisuuksia osallistua kunnalliselämään. Naisten osuus ensimmäisistä yleisillä ja yhtäläisillä vaaleilla valituista valtuutetuista oli kokonaista kolme, mikä osoitti kaupunkilaisten ennakkoluulottomuutta. Työväenyhdistyksen naisjaosto onkin toiminnallaan osoittanut erityisesti sosialidemokraattisten naisten voimaa tässä kaupungissa.

Työväestön kasvava osuus lisäsi työväenyhdistyksen voimaa kuusi-, seitsemän-, ja kahdeksankymmenlukujen aikana tuntuvasti. Muistamme kiitoksella Luotosia, Salmikiviä, Penttisiä, Elorantoja ja Leinoja sekä monia muita, jotka ovat paikallisesti rakentaneet parempaa yhteiskuntaa ja samalla ymmärtäneet, että maata ja maailmaa on myös oman katon ja Naantalin ulkopuolella.

Nyt uudella vuosituhannella sosialidemokraatit kilpailevat tasaväkisinä kaupungin porvarien kanssa, jotka vasta 1960-luvulla alkoivat tunnustaa kokoomuspuolueen väriä. Kaupungin vanhan sanansaattajan – trumputtajan – huudahduksen mukaan: "Jos ei käy kommunaalis röstaamas, ei ol koko vuonna taalaa". Eli jokaisen naantalilaisen olisi äänestettävä ensi kunnallisvaaleissa, jotta kaupungin tuleva oikeudenmukainen ja tasapuolinen kehittäminen voidaan taata.